Griman varsa

Noin neljän aikaan aamusta oli Grima tehnyt varsansa laitumelle kuten aina ennekin. Se vaistoaa koska käydään katsomassa ja sen jälkeen plopsautetaan varsa maailmaan. Kolmelta ei tosiaan aiettakaan ollut nähtävissä, puoli viideltä oli varsa jo imemässä emäänsä kun pääsimme laitumelle. Kaunis ruunikonkirja tammavarsa. Mutta suureksi murheeksemme sen etupolvessa on jotain vialla eikä tuo näytä kovin lupaavalta korjaantumaankaan. Mutta koska varsa toimii ja on muuten terve, annamme sille mahdollisuuden ja nyt ovat hevoset karsinassa viikon pari jos jotain kehitystä tapahtuisi oikeaan suuntaan. EKK.ta ja muita asiantuntijoita on käytetty, mutta vastaavaa ei ole tavattu Suomessa. Yksi tapaus ollut filmillä, siinä ei käynyt hyvin..
Kyseessä on Timo Paanasen mukaan ehkä asentovirhe kohdussa tai geenivirhe, mutta kyseessä on todennäköisesti vakampi vika kuin pelkkä jänteen löysyys.

6.6.2009 Nyt varsa on siirretty pari päivää sitten ulkokatokseen missä emä ja varsa pääsevät hieman liikkumaan ja näkevät muita hevosia.
Toinen (vasen) jalka näyttää normaalilta ja oikea polvi on paljon parempi. Varsa ei säästele jalkaansa, joten ilmeisesti se ei ole kipeä. Makuulta noustessa se yrittää pitää polvea normaaliasennoissa, mutta liikkumisen myötä se kyllä edelleen taipuu selvästi taaksepäin. Ei kuitenkaan niin paljoa kuin viikko sitten.

Vian syyksi alamme kallistua siihen että tamman ylilihavuudesta johtuen sikiöllä ei ole ollut tilaa kohdussa riittävästi ja näin ollen tämän erityisen pitkäjalkaisen varsan koivet ovat joutuneet väärään asentoon.

Nyt seuraillaan varsaa edelleen ja täytyy sanoa että se on kyllä silmääni erittäin kaunis pakkaus viastaan huolimatta. Aika paljon samaa kauneutta kuin Gandalf täysveljessään parin vuoden takaan, mutta feminiinimuodossa.

14.6. pääsi varsa ensimmäistä kertaa syntymänsä jälkeen ulkoilemaan vähän vapaammalle. Tarha on vielä pieni mutta siitäkin riitti isosti iloa. Tölttiä näyttää menevän ja ihan olisi liike mukava kun saisi tuon jalan toimimaan normaalisti. Nyt kuitenkin näyttää siltä että pikkuinen tulee jäämään eloon jos ei takapakkia tule liikunnan lisäännyttyä.

Jalka on paljon oiennut, taittuu toki edelleen taakse etenkin kun rasittaa sitä enemmän mutta edistys on ollut selvää ja parempaan suuntaan koko ajan.

Ruokinta-automaatiota

Tässä vähän esimakua tulevasta ratkaisusta islanninhevosten ruokinnan täsmentämiseen. Rajaton määrä vaihtoehtoja jakaa ruokailua jaksoihin ja niiden kestoa voidaan myös määrätä. Ponit on kauhuissaan ! :-)

Jalkur varsa

Viikonloppu oli rankka mutta menestyksekäs.

Ideamme kehittää kisamyyntiä valmistamalla siirtolavakiskoin oleva myymäläkontti, uhkasi jäädä vielä Jalkurin kisoissa näkemättä kun lavan valmistaja viivästyi toimituksestaan. Saimme aihion vasta edellisenä perjantaina ja alkuviikko oli täynnä muita sovittuja töitä.

Mutta niin vain torstaiaamuna lähdimme matkaan kohti Jalkurin kisoja Ypäjällä uudella konseptilla. En tiedä mitä mahtoi kilpailuväki tuumata kun Pekka pudotti Scanian perästä kisa-alueelle valkoisen merikontin jossa ei ole vielä mitään tunnistettavaa logoa tai nimeä. Tai huomasivatko mitään erikoista. Päivän mittaan ihmettelyä kyllä sitten olikin jo, mutta käsittääksemme kaikki oli positiivista. Kauppakin kävi hyvin, erityisesti nyt nuo vaatteet joita emme ole aikaisemmin halunneet ottaa kisoihin mukaan likaantumaan, löysivät tarvitsijansa. Sovitus kävi siistissä sovituskopissa.

Kotona oli Hríma tamma ollut jo viikon yli lasketun ajan eikä varsaa näkynyt tietenkään. Tämä on jo todettu että jos varsomisaikaan on odotettavissa jokin tapahtuma niin nämä väkisinkin tulevat päälletysten tapahtuviksi. Näin nytkin.

Onneksi tyttärellämme oli vapaata koulusta ja perjantai taksväkkipäivä, mikäpä sopivampaa hommaa kuin olla varsavahtina ? Mari hoitikin hommaa kiitettävästi ja torstaina iltapäivällä oli komenttina että vahatipat ovat irti ja maitoa valuu tamman tisseistä.

Koska kisapäivä oli pahimmillaan käynnissä päätimme että Pekka lähtee "synnyttämään" ja minä jään jatkamaan myyntiä ja yöksi Ypäjälle ollakseni aamulla kahdeksalta paikalla eikä varsottajan tarvitse välittää Ypäjästä.

Päätös oli viisas sillä varsa tuli maailmaan vasta aamuyöllä, kuten yleensä tapana on. Puoli seitsemältä sain puhelun joka oli hyviä uutisia, terve ja elinvoimainen tammavarsa jaloillaan. Varsa oli syntynyt noin puoli kuuden maissa. Sovimme että Pekka vielä katselee että homma lähtee hyvin käyntiin, jälkeiset olivat jo irti ja pian varsa mussutti maitoakin suu vaahdossa, varsapiki oli tullut ja sähköaita laitettu päälle ja ymmärretty sen tarkoitus. Muut tammat seurasivat uutta tulokasta sopivan kunnioittavan etäisyyden päästä minkä sanelee tietenkin varsan emä. Tämän jälkeen Pekka totesi paikallaolonsa asiassa tarpeettomaksi ja lähti Ypäjälle takaisin. Mari jäi tarkkailemaan vielä kotiin kaiken varalta.

Perjantaina oli minulla jo koti-ikävä, halusi päästä näkemään uuden varsan. Kisa-aikataulut pitivätkin loistavasti ja illasta pääsime yhdessä kotiin katsomaan varsaa.

Yllätyin aika tavalla pikkuisen rakenteesta koska isänsä varsat ovat useinmiten olleet saman tyyppisiä. Hríman aikaisempi varsa Marellista muistutttaa myös enemmän isäänsä kuin emäänsä.

Tässä varsassa katse kiinnittyi ensimmäiseksi kaulaan. Se oli ohut ja pitkä, ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että tämä osa tuli tällä kertaa emältä. Muuten pikkutama oli aika normaalinnäköinen, ehkä lyhyehkö rungoltaan ? Pitkät vuohiset ja muutenkin jalat vaikuttavat olevan korkeamman hevosen mittasuhteissa. Väriltään pikkuinen on rautias, mutta valkeat kulmat jo tässä vaiheessa eivät jätä epäselväksi että olemme saaneet valkoiseksi kimoutuvn varsan.

Se liikunta sitten on ehkä koskaan meillä syntyneistä varsoista "passitahtisin" :-) Pitkät ja ei vielä täysin oienneet jänteet jaloissa antavat oman sävynsä liikuntaan, mutta joka tapauksessa se tapahtuu mitä lateraalisimmin. Ravista ei tässä vaiheessa puhettakaan.

Tämän enempää ei kannata tässä vaiheessa kirjata ylös, katsotaan uudelleen viikon kahden iässä miltä näyttää. Varsaa saa kiinnostuneet tietenkin tulla katsomaan tässäkin vaiheessa.

Laidunkausi alkoi

Tänään pääsivät vuotiaat varsat vihdoin laitumelle. Mukava lauma näitä olikin, kesävieraita Soffia (ensimmäinen) ja kaksi Annikan ruunikkotammaa, Mona ja ? liittyivät jengiin kuten myös meille ostettu Frigg frá Hennum (toinen vasemmalta). Eli 8 varsaa ja laumaa hoitaa kunnon setä Laki . Jonkin aikaa seurassa on myös yksi tamma, Mosa.

Iloista kesää pikkuisille !

Menestystä jalostusnäyttelystä

8.-10.5.2009 Ypäjällä pidettävä islanninhevosten jalostusnäyttely oli tilan kasvattien osalta melko kiva kokemus.

Perjantaina esiintyivät 2-vuotiaat nuoret tammat ja orit, Kaakkolan omia hevosia ei olut mutta Johanna Kuoson meiltä ostama Draupnir fra Kaakkola edusti mallikkaasti kasvattejamme, kiitos Johanna ja "Musti" !
Draupnir sai ykköspalkinnon ja valittiin ikäluokkansa parhaaksi nuoreksi. Yllätys hyvä palkinto ei ollut meille, tämä Klaran ja Roopen varsa on ollut alusta lähtien sekä kaunis että liikkunut monipuolisesti ja mukavin liikkein.

Lauantaina jännitti kun piti lähteä kukonlaulun aikaan lastaamaan omaa Lord poikaa traileriin. Asiaa ei oltu harjoiteltu vaan luotettiin järkevään hevoseemme. Joka ei pettänyt tänäänkään, Lord asteli koppiin kuin vanha kilparatsu.
Ypäjälle saavuttuamme oli sillä kyllä järkyttävän paljon uutta nähtävää ja koettavaa, eikä käytöstä voinut kaikilta osin enää mainita järkeväksi. No, mikä ihme se sitten oli jos yhtäkkiä joutuu elämänsä ensimmäistä kertaapois kotoa ja tuollaisiin tilanteisiin mitä nyt Ypäjällä sitten eteen tulikin. Pärjäsihän poika hyvän handlerin eli Annika Kyrklundin käsissä ihan hyvin, mutta jännää sillä kyllä oli.
Niin oli meilläkin kun tuli vuoro astua arvosteltavaksi. Kauniiksi huomasivat tuomarit tämänkin, ei ihan ykkösen pisteitä rakenteesta tullut mutta mikä makeinta, I-palkinto silti ! Liikkeet ja esiintyminen nostivat 7,89 pisteiltä sen tosiaan parhaaseen laatuluokaan ja vaikkei astutuslupaa siis tullut, tuli kehoitus näyttää ori ratsastettuna. Sen teemme.
Kotimatkalle lähdettiin yhtä mallikkaasti kuin aamustakin, lastaus ei tälle hevoselle tuota ongelmia näköjään.

Sunnuntai ja taas jännitti pikkutammojen lastaus aamusta. Piti saada kaksi metsäläistä yhtäaikaa koppiin ja se koppi vielä suljettuakin niiden perästä. Meidän traileri ei edusta ihan viimeistä teknologiaa eikä ominaisuuksia, on kuitenkin vahva ja tasainen ajettava sekä turvallinen. Saatiin kuin saatiinkin helposti varsat sisään, rohkeampi Frostros ensin ja kiinni puomiin, sitten Vilja ja perälauta kiinni. Tässä vaiheessa varsat irti ja irtokuormana Ypäjälle päästiin ilman ihmeempää hälinää kopissa.
Varsojen arvostelua jännitin eniten ja nimenomaan Viljaa, koska se on ollut niin silmääni kiva ja lupaava. Ja olen sitä kaikille kehunutkin. Kun oltiin näyttelyssä tuntui tosiaan että vaaleanpunaiset silmälasit putosivat kasvattajan päästä, -muillakin oli upeita varsoja ja Vilja alkoi näyttää ihan keskimääräiseltä. Toivoin sen näyttävän upeita liikkeitään ja kompensoivan sillä puutteitaan.
No eipä tietenkään. Pikkutamma ei esittänyt parastaan, ei edes passia jota viuhaa mennä kotona mennen tullen. Ei se huonosti liikkunut, en väitä, mutta kyllä paikanvaihdos sai aikaan jäykkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kuten varmaan kaikilla muillakin. Liikkumista olisi suonot vähemmänkin, ainakin sillä hetkellä kun olisi pitänyt seistä paikoillaan. Tuomarin syliinkin yritti hypätä, hävetti.
Frostros taas esiintyi enemmillä askellajeilla kuin kotona, täällä mennään parhaimmillaan upeaa joustoselkaravia. Maneesissa sitten tulikin kaikki 5 askellajia näytettyä, mitä en uskaltanut toivoa. Jämerä varsa sai ihan hyvät arvostelut ja II palkinnon, Vilja puolestaan I palkinnon.

Niin, neljä kasvattia, kolme I palkintoa ja yksi II palkinto. Kyllä kelpasi :-)

Kuvia en ehtinyt missään vaiheessa ottamaan. Jos jollain on näistä hevosista kivoja kuvia, olisin hyvin, hyvin iloinen jos saisin käyttöömme. Pientä hyvitystäkin voin luvata hyvistä kuvista.

Orien kevät ja ruunauksia

Kevään tullen huomasimme että meillä on edelleen liian paljon oreja. Kilpalaulanta kahden oritarhan välillä ja tammatarhoihin oli alkanut - kivaa ei tuntunut olevan kellään. Orit ottivat mittaa toisistaan ja nahka oli kovilla, naarmuja ja irronneitakin nahanpaloja laskeskeltiin päivittäin. Voi pojat.
Pahimman luokan tappelu tuli kun Pertti ori saapui takaisin koulutuksesta laumaan, jossa olikin velipuolensa sillä välin ottanut johtajuuden. Veljekset painivan niin kauan kuin jaksoivat, välillä kahdella jalalla ja väliin jo makuultaankin. Lopputuloksena oli kaksi täysin loppuun sinnitellyttä oria, Pertiltä puuttui korvan kärki ja turvasta roikkui nahansuikale, harja oli punainen eikä Grimaldurkaan ollut ihan kaunista katseltavaa. Molempien mahan alla juoksi hikeä kuin räystäältä sateessa. Noin parin tunnin päästä päättivät sitten mennä yhdessä syömään välillä. Nyt on taas lauma kunnossa mutta yksi puuttuu....

Aurinko eli Alfrödull 3v. sai kunnian kokeilla tilallamme ensimmäisenä kotiruunausta. Hyvinhän tuo sujui, ell. Satu Halonen on kokenut ja näppärä nainen. Pian oli pallot ämpärissä, verta ei tullut juuri lainkaan ja operaatio oli tosiaan nähtävästi hevoselle kivuton, minkäänlaista huomiota ei tokkurassa seisova ori kiinnittänyt jalkojensa välissä hommailuun.

Myös 1 v. Alvar sai kokea saman, pikku pavut hipsastiin yhdestä reiästä ulos niin että se sai liittyä omaan laumaansa jo muutaman päivän jälkeen. Alvar kun oli viime vuoden ainoa ori, nyt se saa jatkaa tyttökaveriensa kanssa kesänviettoa. Pian kesälaidun kutsuukin.

Vielä on Grimaldur jäljellä, se joutuu käymään klinikalla piilokiveksensä vuoksi.

Oreja jää siis kaksi toistaiseksi, Pertti (Berti) ja Lord. Ja Annikalla ainakin Saer.