Jalkur varsa

Viikonloppu oli rankka mutta menestyksekäs.

Ideamme kehittää kisamyyntiä valmistamalla siirtolavakiskoin oleva myymäläkontti, uhkasi jäädä vielä Jalkurin kisoissa näkemättä kun lavan valmistaja viivästyi toimituksestaan. Saimme aihion vasta edellisenä perjantaina ja alkuviikko oli täynnä muita sovittuja töitä.

Mutta niin vain torstaiaamuna lähdimme matkaan kohti Jalkurin kisoja Ypäjällä uudella konseptilla. En tiedä mitä mahtoi kilpailuväki tuumata kun Pekka pudotti Scanian perästä kisa-alueelle valkoisen merikontin jossa ei ole vielä mitään tunnistettavaa logoa tai nimeä. Tai huomasivatko mitään erikoista. Päivän mittaan ihmettelyä kyllä sitten olikin jo, mutta käsittääksemme kaikki oli positiivista. Kauppakin kävi hyvin, erityisesti nyt nuo vaatteet joita emme ole aikaisemmin halunneet ottaa kisoihin mukaan likaantumaan, löysivät tarvitsijansa. Sovitus kävi siistissä sovituskopissa.

Kotona oli Hríma tamma ollut jo viikon yli lasketun ajan eikä varsaa näkynyt tietenkään. Tämä on jo todettu että jos varsomisaikaan on odotettavissa jokin tapahtuma niin nämä väkisinkin tulevat päälletysten tapahtuviksi. Näin nytkin.

Onneksi tyttärellämme oli vapaata koulusta ja perjantai taksväkkipäivä, mikäpä sopivampaa hommaa kuin olla varsavahtina ? Mari hoitikin hommaa kiitettävästi ja torstaina iltapäivällä oli komenttina että vahatipat ovat irti ja maitoa valuu tamman tisseistä.

Koska kisapäivä oli pahimmillaan käynnissä päätimme että Pekka lähtee "synnyttämään" ja minä jään jatkamaan myyntiä ja yöksi Ypäjälle ollakseni aamulla kahdeksalta paikalla eikä varsottajan tarvitse välittää Ypäjästä.

Päätös oli viisas sillä varsa tuli maailmaan vasta aamuyöllä, kuten yleensä tapana on. Puoli seitsemältä sain puhelun joka oli hyviä uutisia, terve ja elinvoimainen tammavarsa jaloillaan. Varsa oli syntynyt noin puoli kuuden maissa. Sovimme että Pekka vielä katselee että homma lähtee hyvin käyntiin, jälkeiset olivat jo irti ja pian varsa mussutti maitoakin suu vaahdossa, varsapiki oli tullut ja sähköaita laitettu päälle ja ymmärretty sen tarkoitus. Muut tammat seurasivat uutta tulokasta sopivan kunnioittavan etäisyyden päästä minkä sanelee tietenkin varsan emä. Tämän jälkeen Pekka totesi paikallaolonsa asiassa tarpeettomaksi ja lähti Ypäjälle takaisin. Mari jäi tarkkailemaan vielä kotiin kaiken varalta.

Perjantaina oli minulla jo koti-ikävä, halusi päästä näkemään uuden varsan. Kisa-aikataulut pitivätkin loistavasti ja illasta pääsime yhdessä kotiin katsomaan varsaa.

Yllätyin aika tavalla pikkuisen rakenteesta koska isänsä varsat ovat useinmiten olleet saman tyyppisiä. Hríman aikaisempi varsa Marellista muistutttaa myös enemmän isäänsä kuin emäänsä.

Tässä varsassa katse kiinnittyi ensimmäiseksi kaulaan. Se oli ohut ja pitkä, ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että tämä osa tuli tällä kertaa emältä. Muuten pikkutama oli aika normaalinnäköinen, ehkä lyhyehkö rungoltaan ? Pitkät vuohiset ja muutenkin jalat vaikuttavat olevan korkeamman hevosen mittasuhteissa. Väriltään pikkuinen on rautias, mutta valkeat kulmat jo tässä vaiheessa eivät jätä epäselväksi että olemme saaneet valkoiseksi kimoutuvn varsan.

Se liikunta sitten on ehkä koskaan meillä syntyneistä varsoista "passitahtisin" :-) Pitkät ja ei vielä täysin oienneet jänteet jaloissa antavat oman sävynsä liikuntaan, mutta joka tapauksessa se tapahtuu mitä lateraalisimmin. Ravista ei tässä vaiheessa puhettakaan.

Tämän enempää ei kannata tässä vaiheessa kirjata ylös, katsotaan uudelleen viikon kahden iässä miltä näyttää. Varsaa saa kiinnostuneet tietenkin tulla katsomaan tässäkin vaiheessa.