Jäi blogin kirjoitus viime vuodelta, joten lyhyt päivitys vuoden tapahtumista paikallaan. Tällä hetkellä tuntuu että vaikka Facebook on mukava käyttää, joskus informaatio hukkuu sinne kuin puukko säilöheinäpaaliin. Blogi on kuitenkin luettavissa koska tahansa ja voit hakea vanhaakin asiaa hakusanoin tarvittaessa.
Juuri loppuun saatu vuosi 2010 oli tavallaan perusvuosi. Suuria muutoksia ei toimintaan tullut vaan pyrittiin jo saavutettua toimintaa kehittämään eteenpäin sinällään. Osa ajasta käytettiin vaihteeksi myös ihan oman perheen kesken koska perheessämme oli kesään saakka vaihto-oppilaamme Davide Sardiiniasta.
VAIHTO-OPPILAS:
Juuri loppuun saatu vuosi 2010 oli tavallaan perusvuosi. Suuria muutoksia ei toimintaan tullut vaan pyrittiin jo saavutettua toimintaa kehittämään eteenpäin sinällään. Osa ajasta käytettiin vaihteeksi myös ihan oman perheen kesken koska perheessämme oli kesään saakka vaihto-oppilaamme Davide Sardiiniasta.
VAIHTO-OPPILAS:
Davide oppi loistavasti suomenkielen tuon vajaan vuoden mittaan mitä hän oli täällä, sai paljon kavereita ja oli varsinainen väriläiskä hämäläis-harmaudessa niin kotona kuin kylilläkin. Oma kielitaitoni ei paljoa karttunut, mutta ehkä vähän rohkeammin nyt voin englantia yrittää vääntää. Mutta hauskaa oli ja Davidea on ollut ikävä. Ainoa miinus oli niiden ihanien pastojen ja pestojen myötä uudelleen kertyneet kilot, karppauskuuri kun oli vienyt perheemme joka jäseneltä ensin yli kymmenen kiloa pois. Kuten tiedossa on, italialaiset kokit ovat maailman parhaimmistoa ja sen todisti myös Davide. Tilaisuutta ei voinut vastustaa... voihan tiramisu !
Poikamme palasi Sardiniaan ja kesän työt alkoivat.
VARSOJA:
Hevosonnea oli paljon. Varsoja syntyi odotettu 6 kappaletta, kaikki omin avuin ja terveinä. Joukossa oli useampikin helmi ja kolmelle löytyi ostajat ilman sen kummenpaa markkinointia. Yksi orivarsa oli nähty jo vuosi aikaisemmin äitini unessa, nimikin oli kerrottu, siitä emme osanneet luopua. "Entro" oli hohtanut unessa kuin satuhevonen, sateenkaaren väreissä. Eihän tällaista hevosta voi myydä, etenkin kun se näyttää omaankin silmään hyvin mukavalta. Joten orivarsa sai omituisen nimen äitini unen perusteella ja jää ihmeteltäväksi tilalle. Kyseessä on hopeanmustankirjava varsa, jonka tähänastiset värit ovat vaihdelleet lähinnä valkean ja mudan väliltä.
JALOSTUSNÄYTTELY:
Jalostusnäyttelyyn emmin kovasti viedä edellisenä keväänä ykkösen saanutta Lordia, joka oli nyt siis 4 vuotta. Sitä ei oltu vielä paljoa ratsastettu mutta nelivuotiaan voi vielä tarjota pelkällä rakenteella ja liikkeillä irrallaan jalostukseen ns. nuorena orina. Ystäväni Annika oli kovasti sitä mieltä että Lord on kehittynyt vuoden mittaan, itse en nähnyt suurta muutosta. 3-vuotiaana se oli saanut kyllä ykköspalkinnon, muttei astutuslupaa koska rakenne oli vielä kehittymätön.
Jalostusnäyttelyyn emmin kovasti viedä edellisenä keväänä ykkösen saanutta Lordia, joka oli nyt siis 4 vuotta. Sitä ei oltu vielä paljoa ratsastettu mutta nelivuotiaan voi vielä tarjota pelkällä rakenteella ja liikkeillä irrallaan jalostukseen ns. nuorena orina. Ystäväni Annika oli kovasti sitä mieltä että Lord on kehittynyt vuoden mittaan, itse en nähnyt suurta muutosta. 3-vuotiaana se oli saanut kyllä ykköspalkinnon, muttei astutuslupaa koska rakenne oli vielä kehittymätön.
No, Annika oli oikeassa, 1. palkinto ja astutuslupa 5:lle tammalle tuli kuin tulikin vaikkei tänä vuonna taas niitä kehuttuja liikkeitä niin paljoa näyttänytkään. Parhaana nuorena orina palkittiin toinen kasvattimme Snillingur fra Kaakkola, 3 vuotta, samoin astutusoikeuksin. Näyttelyn tulos oli melkoisen iloinen yllätys !
 |
| Lord valmistautuu näyttelyyn |
ASTUKSIA:
Pidin kovasti Snillingurin tyypistä, onhan se "mieliorini" Fengurin poika. Suunnittelin jo sille tammoja, mutta sen omistajat (S. myytiin jo muutaman kuukauden ikäisenä) eivät halunneet sen vielä astuvan, joten tähän ratkaisuun oli tyydyttävä. Tammat menivät edelleen isälle ja muille pojille.Lord sai kokeilla jalostusorin hommia. Olin iskenyt silmäni sille sopivimmaksi meille Annika Kyrklundilta liisatun tamman Stella fra Sahala. Mutta Annika empi Stellan antamista jatkoon... niin kauan että päätin kuitenkin kokeilla toista tammaa, omaa Hrimaamme. Hrima sai siis kunnian olla pojan "ensirakkaus". Rakkaudenosoituksia sateli Lordin ryntäisiin melkoisella voimalla kun astutuksen aika tuli. Hrima oli ultrattu ja aika oli oikea, ovulaatio juuri tapahtumassa. Muuten olisimme jo päästäneet orin turvaan, mutta tiedossa oli että tämä täti ei anna mitään ilmaiseksi. Lopulta Hrima leppyi ja astuminen meni kuin vanhalta tekijältä.
ISLANNINYSKÄ:
Samaan aikaan pelotti "islanninyskä" ihmisiä, leviäisikö se muihin hevosiin muutaman maahantuonnin ja sairastuneen hevosen kautta. Meilä alkoi yksi varsa puhaltaa, yskiä ja sieraimista valua räkää. Se oli samassa laumassa, jossa oli tamma, joka oli tullut sairaita hevosia saaneelta tilalta. Eläinlääkärin tuli katsomaan sitä sekä tarkistamaan toisen tamman kiiman vaiheen. Tamma oli "valmis" astutukseen vientiä varten ja varsaa tutkittaessa kerroin lääkärille myös nyt rodun piirissä pelkoa aiheuttavasta mahdollisuudesta. Samassa yskähti myös varsan emä ja räkäklimppi lensi nenästä ! -Se vaikutti olevan tarttuvaa !
Peruin tamman viennin mihinkään ja varsasta otettiin näytteet mahdollisen "islanninyskän" eli zooepideemijotain toteamiseksi. Ensimmäisiä tuloksia saisi muutaman päivän päästä.
Ja kun en tulivat, oli tulos että tuota bakteeria löytyi näytteestä. Olin kauhuissani sillä vastoin yleistä käytäntöämme olin päästänyt vierailijoita kosketuksiin varsalauman kanssa. Oli pakko varoittaa näitä vierailleita ihmisiä ja täten lisätä kamalaa huhumyllyä mikä velloi taudin ympärillä. Oman tilan mahdollisesta eristyksestä emme niinkään olleet huolissamme, koska asiakastoimintaa ei ole ja eristys olisi vain teettänyt työtä muttei olisi lopettanut mitään toimintaa. Mutta taudin mahdollinen leviäminen maamme hevosiin tulevana PM-kisaisäntävuonna tuntui jo liian kamalalta.
Parin viikon piinan jälkeen jatkoviljelystä tuli varmistus että tautia on näytteessä ja sitten siitä päivän päästä että eipäs sittenkään ollut ! Oli oikein hyvää hermojumppaa, kiitos Evira.
Varsa parani tavallisesta hengitystieinfektiosta parilla ruiskeesta ja hyvä niin koska ilmeni että se oli allerginen antibiootille. Meinasi ressukka pyörtyä toisen ruiskeen saatuaan.
KESÄ JATKUU:
No tuo "valmis" tamma pääsi kuin pääsikin orin luo, pusikosta kaivettiin iloisesti yllättynyt Lord jälleen apuun. Tämä tamma olikin jo yhteistyöhaluisempi, puhumattakaan sitten lopulta "naimaluvan" saaneesta Stellasta. Kaikkien kiimat osuivat niin napakasti kohdille että yhteensä neljästä astutuksesta jäi meille 3 tiinettä tammaa. Muiden tammojen kavaljeereistä voi lukea kotisivuiltamme.
KUUMA:
Kevään aikana tapahtui myös odottamaton toiminnan laajennus kun meihin otettiin yhteyttä ja kysyttiin halukkuutta olla mukana käynnistämässä uudelleen toimintaa konkurssiin ajautuneessa Kuuman islanninhevoskeskuksessa.
Paikka on mitä parhain monenlaiseen rodun parissa toimimiseen ja tuntui kauhealta ajatella että sen saisi joku "vieras" rotu käyttöönsä, olihan se luotu juuri islanninhevosihmisille ja hevosille. Panoksemme ei nyt valtava ollut mutta sen minkä pystyimme, annoimme resursseja jotta paikalle saatiin jälleen myös varustepuoti.
Ihan Hovin perhe, joka pitää yllä myös majoitus- ja ravitsemuspuolta otti tyttärensä Millan johdolla Kuuma-Shopin hoitaakseen. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä tavaroista vastaaminen. Milla osoittautui myös näppäräksi media-asistentiksi, joka pikkuhiljaa tulee myös ryhdistämään Kaakkolankin kotisivuja ja verkkokauppaa ammattitaidollaan.
HEINÄPOUTIA JA SOKEREITA:
Kylmän kevään jälkeen poudat viimein alkoivat. Ja jatkuivat. Eivät osanneet sitten kuin jatkua niin että monen tilan heinäpellot paloivat ja kuivuivat, uutta kasvua ei tahtonut niiton jälkeen näkyä jos pelto oli kuivan puoleisessa paikassa. Satomäärät olivat tavanomaista pienemmät jo ensimmäisessä niitossa ja osalla se siihen jäikin.
Sitäkin makeampaa rehu sitten olikin. Jo edellisenä ruokintakautena paljon porua aiheuttanut rehujen sokerimäärä nousi nyt uusiin ennätyksiin, monella jopa yli 300 g/kilossa rehua. Kyllä sitä ponin kelpasi popsia ja omistajat olivat kauhuissaan kun alle 200.nkaan lukemilla olevaa rehua ei tahtonut löytää.
Kaakkolassa lukemat tupsahtivat 150-200 nurkille ja laatu pysyi ehkä tavallistakin tasaisempana tänä kautena. Syynä oli riittävän aikainen korjuu. Sen ansiosta korjattiin normaaliin aikaan toinenkin sato ja jopa pieni osa kolmattakin. Mutta toinen kuivaheinäsato jäi saamatta. Lehtevä ja ajoissa korjattu säilöheinä osoittautui hyvin vahvaksi ja valkuaisrikkaaksi rehuksi, varsoille oli loistorehut.
ISLANNINHEVOSTEN SM- ja PM-KILPAILUT:
Yhteisomistuksessamme oleva Freyja fra Terriniemi jatkoi voitokasta passiuraansa mestaruuskisoissa toisen omistajansa eli Annika Kyrklundin ratsastamana. Kaikkien kolmen passilajin kultaa.
Tulokset eivät olleet aivan sitä mitä PM-kisoihin oli karsintarajoiksi kai ajateltu, mutta edellisenä kesänä varsonut ja vielä pyöreä passitamma valittiin kuitenkin edustamaan maatamme myös PM-kisoihin.
PM-kisoissa ei tullut mitaleita, mutta ei tarvinnut varmoja suorituksia edelleen näyttävää ratsukkoa hävetäkkään. Harjoitteluun varsan vieroituksesta ei ollut liiemmin aikaa jäänyt, etenkin kun tamma oli saanut itsensä imettämisestä huolimatta hoidettua uskomattoman lihavaan kuntoon. Freyjaa ei "läskit" häirinneet, sama iloinen hörökorva pisti kaviota tiuhaan toisen eteen ja sen terveys oli pientä kolhun aiheuttamaa lepolomaa lukuunottamatta täyttä terästä.
Oma panostuksemme oli iso myös ennennäkemättömän suuren myymäläosaston pystytyksen myötä. Siihen antoi mahdollisuuden Ypäjän ravirata, jonne EXPO oli sijoitettu. Paikalle rahdattiin myymäläkontti, kuorma-autollinen tavaraa ja lisäksi iso juhlateltta. Kisojen kunniaksi oli painettu omaa 5G-paitaa ja lakkia, osaston kulmiin jopa teetetty liput jossa oli tilamme logo ja tämä 5G aihe. Expo alue oli juhlavan näköinen, muutkin myyjät olivat panostaneet tapahtumaan.
Kauppaa käytiin kaikilla kielillä ja väliin melkoisen vilkkaastikin, paljoa emme ehtineet suorituksia ihailemaan. Apuna oli myös muutama ystävämme, kaksin emme olisi pärjänneet ! Kiitos siis erityisesti Ansku ja Hanna.
EESTI:
Oli tullut myytyä muutama satula myös lahden eteläpuolelle siellä asuville islanninhevosomistajille. Ja jotenkin asiat ajautuivat siihen että huomattiin että paitsi nuo harvat islanninhevoset siellä, myös maan oma rotu painii satulaongelmien kanssa. Samat ongelmat, leveitä hevosia ja lyhyt selkä. Ensin satuloitiin issikat ja varovasti kokeiltiin issikkasatuloita myös eestinhevosille. Tekemista johti Eestin puolella Ingrid Randlaht, jolla oli koulutuksessa paitsi nuori issikkaherra, myös omaa PR-blogiaan pitävä tamma Atheena. Ingrid on paitsi hyvä ratsuttaja, myös paneutunut hevosten hyvinvointiin kokonaisvaltaisemmin, kirjoittaahan hän toimittajana juttuja maan ainoaa hevoslehteen. Hämmästyin miten hyvää tietoa hänellä oli jo satulansovittamisestakin, en odottanut sitä löytäväni vaan ensimmäisellä kerralla olin varautunut selittämään asiat juuresta jaksain.
Pian ilmeni että Ingrid oli niin huolissaan maan hevosten satuloista että oli valmis jopa pistämään itsensäkin peliin asian korjaamiseksi. Teimme yhdessä kartoituksen tilanteesta ja vaikka maassa löytyi kyllä jo aivan hienoa varustetarjontaa, oli satuloiden osalta tilanne lähes nolla jos etsit satulaa eestinhevoselle. tavalliselle ratsulle oli jo jotain, sovituspalvelua ei käytännössä ollenkaan.
Ingrid järjesti satulansovituskurssit, kaksi päivää, ensimmäinen Muhun saarella kuuluisan Tihusen hevostilalla ja toisen lähellä Tallinnaa, hienossa uudessa Rahulan tallissa. Saimme kutsun tulla pitämään Pekan kanssa nämä kurssit, Ingrid toimi tulkkina.
Kurssit olivat heti täynnä, tietoa ilmeisesti kaivattiin. Puhuimme ja näytimme pari päivää kuinka erilaisia asioita tuli ottaa huomioon. Vastaan tuli melko kamalaa satula-ainesta mutta sitäkin kiinnostuneempaa ja vastaanottavampaa yleisöä. Ihastuimme yhä enemmän myös näihin Eestin pieniin sukulaishevosiin. Islanninhevosiin verrattuna sanoin leikillisesti että niiltä puuttui vain töltti ja kesäihottuma. (tosin Tihusen tilalla tapasimme ilmeisen tölttiin taipuvaisen yksilön, yhtään kesäihottumahevosta emme ole nähneet). Ihastuttava rotu joka on onneksi pelastumassa sukupuutolta.
Asiat johtivat siihen että nyt Eestissä on on ensimmäinen sovituksia ja satuloita tarjoava yritys ja yhteistyö sekä ystävyys jatkuu varmasti jatkossakin.
LOMAA JA LOMITUSTA:
Jo jonkin aikaa minua oli vaivannut erityisesti olkapäiden kipeytyminen, etenkin nostellessa tai tehdessä jotain (mm. satulansovituksia), hevosen riuhtaisu riimunnarussa ei tarvinnut olla kovinkaan terhakas kun poni pääsi käsistä, heinäkuorman teon jälkeisenä yönä ei varsin nukuttu. Normaalisti tämmöiseen auttaa lepo ja töiden keventäminen. Vuoden mitaan tuli kevennettyä, en heittele heinäpaaleja, taluttele nuoria tai orihevosia, nostele satuloitakaan paljoa ja Pekka sai tehdä sitäkin enemmän. Mutta kun ongelma ei poistunut vaan heti kun taas tarttui johonkin, oli lopputulos lähinnä itserääkkäystä - ei auttanut kuin tehdä viimeinen epätoinen yritys. Mennä lääkäriin.
Koska tilanne alkoi olla jo huolestuttava eikä enää haluttu hukata aikaa, etsittiin apuun olkaspesialisti Harri Heliö. Magneettikuva samana päivänä. Diagnoosi oli seuraavana päivänä hoitosuunnitelmaa myöden selvä, nivelrikko, ahdasolkapää ja leikkaus molempiin olkiin heti, jotta tilanne ei enää pahene. Sairasloma alkoi sinä päivänä ja leikkausaika "vasta" kolmen viikon päästä toisen puolen olkaan.
Jo kauan meille vuosilomia tehnyt lomittajamme päätti samaan aikaan lopettaa omien muiden töidensä takia, mutta onneksi oli juuri toinen tuttu nuori yrittäjä aloittanut toiminnan. Mutta huonoksi onneksi hänkin joutui ensin sairaslomalle. Mutta onnekkaana ja ystävän vinkistä löytyi lisää reipasta nuorta yrittäjähenkeä ja näin saimme sijaisapulomitukset lähes heti pyörimään näiden kahden lomittaja-yrittäjän avulla. Olotila parani välittömästi jo siitä syystä että saimme apuun ammatti-ihmiset ja vieläpä motivoituneet ja osaavat sellaiset.
15.12. operoitiin ensimmäinen, oikea olkapää, eikä se niin kamalaa ollut kuin jostain nettikeskusteluista olin hieman masentuneena lueskellut. Suhteellisen pian kuvittelen kuntoutuvani jos toinen puoli menee yhtä hyvin 17.1. Mutta aika pitkälle keväälle joutuu jarruttelemaan ja treenaamaan kevyemmin ennekuin satuloita heittelen. Pääasia että ei tarvitse tästä mukavasta hommasta kokonaan luopua, kuten olisi vääjäämättä ilman lääkäriin menoa käynyt. (jänteet olisivat pian rispaantuneet pinteessä poikki ja tämän korjaaminen on paljon isompi juttu kuin niille lisätilan höylääminen olkaniveleen)
Eli nyt on helppo jo "viisaana" kertoa että kannattaa mennä ajoissa lääkäriin ! (Ja yrittäjän ottaa myös ajoissa kunnon sairauskuluvakuutus.)
Siinäpä mennyt vuosi pääpiirteittäin, kyllähän tapahtumia riitti näköjään vaikka aloitinkin että "tavisvuosi"... nyt kohti uutta vuotta ja lupaan bloggailla enemmän :-)
Samaan aikaan pelotti "islanninyskä" ihmisiä, leviäisikö se muihin hevosiin muutaman maahantuonnin ja sairastuneen hevosen kautta. Meilä alkoi yksi varsa puhaltaa, yskiä ja sieraimista valua räkää. Se oli samassa laumassa, jossa oli tamma, joka oli tullut sairaita hevosia saaneelta tilalta. Eläinlääkärin tuli katsomaan sitä sekä tarkistamaan toisen tamman kiiman vaiheen. Tamma oli "valmis" astutukseen vientiä varten ja varsaa tutkittaessa kerroin lääkärille myös nyt rodun piirissä pelkoa aiheuttavasta mahdollisuudesta. Samassa yskähti myös varsan emä ja räkäklimppi lensi nenästä ! -Se vaikutti olevan tarttuvaa !
Peruin tamman viennin mihinkään ja varsasta otettiin näytteet mahdollisen "islanninyskän" eli zooepideemijotain toteamiseksi. Ensimmäisiä tuloksia saisi muutaman päivän päästä.
Ja kun en tulivat, oli tulos että tuota bakteeria löytyi näytteestä. Olin kauhuissani sillä vastoin yleistä käytäntöämme olin päästänyt vierailijoita kosketuksiin varsalauman kanssa. Oli pakko varoittaa näitä vierailleita ihmisiä ja täten lisätä kamalaa huhumyllyä mikä velloi taudin ympärillä. Oman tilan mahdollisesta eristyksestä emme niinkään olleet huolissamme, koska asiakastoimintaa ei ole ja eristys olisi vain teettänyt työtä muttei olisi lopettanut mitään toimintaa. Mutta taudin mahdollinen leviäminen maamme hevosiin tulevana PM-kisaisäntävuonna tuntui jo liian kamalalta.
Parin viikon piinan jälkeen jatkoviljelystä tuli varmistus että tautia on näytteessä ja sitten siitä päivän päästä että eipäs sittenkään ollut ! Oli oikein hyvää hermojumppaa, kiitos Evira.
Varsa parani tavallisesta hengitystieinfektiosta parilla ruiskeesta ja hyvä niin koska ilmeni että se oli allerginen antibiootille. Meinasi ressukka pyörtyä toisen ruiskeen saatuaan.
KESÄ JATKUU:
No tuo "valmis" tamma pääsi kuin pääsikin orin luo, pusikosta kaivettiin iloisesti yllättynyt Lord jälleen apuun. Tämä tamma olikin jo yhteistyöhaluisempi, puhumattakaan sitten lopulta "naimaluvan" saaneesta Stellasta. Kaikkien kiimat osuivat niin napakasti kohdille että yhteensä neljästä astutuksesta jäi meille 3 tiinettä tammaa. Muiden tammojen kavaljeereistä voi lukea kotisivuiltamme.
KUUMA:
Kevään aikana tapahtui myös odottamaton toiminnan laajennus kun meihin otettiin yhteyttä ja kysyttiin halukkuutta olla mukana käynnistämässä uudelleen toimintaa konkurssiin ajautuneessa Kuuman islanninhevoskeskuksessa.
Paikka on mitä parhain monenlaiseen rodun parissa toimimiseen ja tuntui kauhealta ajatella että sen saisi joku "vieras" rotu käyttöönsä, olihan se luotu juuri islanninhevosihmisille ja hevosille. Panoksemme ei nyt valtava ollut mutta sen minkä pystyimme, annoimme resursseja jotta paikalle saatiin jälleen myös varustepuoti.
Ihan Hovin perhe, joka pitää yllä myös majoitus- ja ravitsemuspuolta otti tyttärensä Millan johdolla Kuuma-Shopin hoitaakseen. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä tavaroista vastaaminen. Milla osoittautui myös näppäräksi media-asistentiksi, joka pikkuhiljaa tulee myös ryhdistämään Kaakkolankin kotisivuja ja verkkokauppaa ammattitaidollaan.
HEINÄPOUTIA JA SOKEREITA:
Kylmän kevään jälkeen poudat viimein alkoivat. Ja jatkuivat. Eivät osanneet sitten kuin jatkua niin että monen tilan heinäpellot paloivat ja kuivuivat, uutta kasvua ei tahtonut niiton jälkeen näkyä jos pelto oli kuivan puoleisessa paikassa. Satomäärät olivat tavanomaista pienemmät jo ensimmäisessä niitossa ja osalla se siihen jäikin.
Sitäkin makeampaa rehu sitten olikin. Jo edellisenä ruokintakautena paljon porua aiheuttanut rehujen sokerimäärä nousi nyt uusiin ennätyksiin, monella jopa yli 300 g/kilossa rehua. Kyllä sitä ponin kelpasi popsia ja omistajat olivat kauhuissaan kun alle 200.nkaan lukemilla olevaa rehua ei tahtonut löytää.
Kaakkolassa lukemat tupsahtivat 150-200 nurkille ja laatu pysyi ehkä tavallistakin tasaisempana tänä kautena. Syynä oli riittävän aikainen korjuu. Sen ansiosta korjattiin normaaliin aikaan toinenkin sato ja jopa pieni osa kolmattakin. Mutta toinen kuivaheinäsato jäi saamatta. Lehtevä ja ajoissa korjattu säilöheinä osoittautui hyvin vahvaksi ja valkuaisrikkaaksi rehuksi, varsoille oli loistorehut.
ISLANNINHEVOSTEN SM- ja PM-KILPAILUT:
Yhteisomistuksessamme oleva Freyja fra Terriniemi jatkoi voitokasta passiuraansa mestaruuskisoissa toisen omistajansa eli Annika Kyrklundin ratsastamana. Kaikkien kolmen passilajin kultaa.
Tulokset eivät olleet aivan sitä mitä PM-kisoihin oli karsintarajoiksi kai ajateltu, mutta edellisenä kesänä varsonut ja vielä pyöreä passitamma valittiin kuitenkin edustamaan maatamme myös PM-kisoihin.
PM-kisoissa ei tullut mitaleita, mutta ei tarvinnut varmoja suorituksia edelleen näyttävää ratsukkoa hävetäkkään. Harjoitteluun varsan vieroituksesta ei ollut liiemmin aikaa jäänyt, etenkin kun tamma oli saanut itsensä imettämisestä huolimatta hoidettua uskomattoman lihavaan kuntoon. Freyjaa ei "läskit" häirinneet, sama iloinen hörökorva pisti kaviota tiuhaan toisen eteen ja sen terveys oli pientä kolhun aiheuttamaa lepolomaa lukuunottamatta täyttä terästä.
Oma panostuksemme oli iso myös ennennäkemättömän suuren myymäläosaston pystytyksen myötä. Siihen antoi mahdollisuuden Ypäjän ravirata, jonne EXPO oli sijoitettu. Paikalle rahdattiin myymäläkontti, kuorma-autollinen tavaraa ja lisäksi iso juhlateltta. Kisojen kunniaksi oli painettu omaa 5G-paitaa ja lakkia, osaston kulmiin jopa teetetty liput jossa oli tilamme logo ja tämä 5G aihe. Expo alue oli juhlavan näköinen, muutkin myyjät olivat panostaneet tapahtumaan.
Kauppaa käytiin kaikilla kielillä ja väliin melkoisen vilkkaastikin, paljoa emme ehtineet suorituksia ihailemaan. Apuna oli myös muutama ystävämme, kaksin emme olisi pärjänneet ! Kiitos siis erityisesti Ansku ja Hanna.
 |
| PM-myyntiosasto aamulla |
EESTI:
Oli tullut myytyä muutama satula myös lahden eteläpuolelle siellä asuville islanninhevosomistajille. Ja jotenkin asiat ajautuivat siihen että huomattiin että paitsi nuo harvat islanninhevoset siellä, myös maan oma rotu painii satulaongelmien kanssa. Samat ongelmat, leveitä hevosia ja lyhyt selkä. Ensin satuloitiin issikat ja varovasti kokeiltiin issikkasatuloita myös eestinhevosille. Tekemista johti Eestin puolella Ingrid Randlaht, jolla oli koulutuksessa paitsi nuori issikkaherra, myös omaa PR-blogiaan pitävä tamma Atheena. Ingrid on paitsi hyvä ratsuttaja, myös paneutunut hevosten hyvinvointiin kokonaisvaltaisemmin, kirjoittaahan hän toimittajana juttuja maan ainoaa hevoslehteen. Hämmästyin miten hyvää tietoa hänellä oli jo satulansovittamisestakin, en odottanut sitä löytäväni vaan ensimmäisellä kerralla olin varautunut selittämään asiat juuresta jaksain.
Pian ilmeni että Ingrid oli niin huolissaan maan hevosten satuloista että oli valmis jopa pistämään itsensäkin peliin asian korjaamiseksi. Teimme yhdessä kartoituksen tilanteesta ja vaikka maassa löytyi kyllä jo aivan hienoa varustetarjontaa, oli satuloiden osalta tilanne lähes nolla jos etsit satulaa eestinhevoselle. tavalliselle ratsulle oli jo jotain, sovituspalvelua ei käytännössä ollenkaan.
Ingrid järjesti satulansovituskurssit, kaksi päivää, ensimmäinen Muhun saarella kuuluisan Tihusen hevostilalla ja toisen lähellä Tallinnaa, hienossa uudessa Rahulan tallissa. Saimme kutsun tulla pitämään Pekan kanssa nämä kurssit, Ingrid toimi tulkkina.
Kurssit olivat heti täynnä, tietoa ilmeisesti kaivattiin. Puhuimme ja näytimme pari päivää kuinka erilaisia asioita tuli ottaa huomioon. Vastaan tuli melko kamalaa satula-ainesta mutta sitäkin kiinnostuneempaa ja vastaanottavampaa yleisöä. Ihastuimme yhä enemmän myös näihin Eestin pieniin sukulaishevosiin. Islanninhevosiin verrattuna sanoin leikillisesti että niiltä puuttui vain töltti ja kesäihottuma. (tosin Tihusen tilalla tapasimme ilmeisen tölttiin taipuvaisen yksilön, yhtään kesäihottumahevosta emme ole nähneet). Ihastuttava rotu joka on onneksi pelastumassa sukupuutolta.
Asiat johtivat siihen että nyt Eestissä on on ensimmäinen sovituksia ja satuloita tarjoava yritys ja yhteistyö sekä ystävyys jatkuu varmasti jatkossakin.
LOMAA JA LOMITUSTA:
Jo jonkin aikaa minua oli vaivannut erityisesti olkapäiden kipeytyminen, etenkin nostellessa tai tehdessä jotain (mm. satulansovituksia), hevosen riuhtaisu riimunnarussa ei tarvinnut olla kovinkaan terhakas kun poni pääsi käsistä, heinäkuorman teon jälkeisenä yönä ei varsin nukuttu. Normaalisti tämmöiseen auttaa lepo ja töiden keventäminen. Vuoden mitaan tuli kevennettyä, en heittele heinäpaaleja, taluttele nuoria tai orihevosia, nostele satuloitakaan paljoa ja Pekka sai tehdä sitäkin enemmän. Mutta kun ongelma ei poistunut vaan heti kun taas tarttui johonkin, oli lopputulos lähinnä itserääkkäystä - ei auttanut kuin tehdä viimeinen epätoinen yritys. Mennä lääkäriin.
Koska tilanne alkoi olla jo huolestuttava eikä enää haluttu hukata aikaa, etsittiin apuun olkaspesialisti Harri Heliö. Magneettikuva samana päivänä. Diagnoosi oli seuraavana päivänä hoitosuunnitelmaa myöden selvä, nivelrikko, ahdasolkapää ja leikkaus molempiin olkiin heti, jotta tilanne ei enää pahene. Sairasloma alkoi sinä päivänä ja leikkausaika "vasta" kolmen viikon päästä toisen puolen olkaan.
Jo kauan meille vuosilomia tehnyt lomittajamme päätti samaan aikaan lopettaa omien muiden töidensä takia, mutta onneksi oli juuri toinen tuttu nuori yrittäjä aloittanut toiminnan. Mutta huonoksi onneksi hänkin joutui ensin sairaslomalle. Mutta onnekkaana ja ystävän vinkistä löytyi lisää reipasta nuorta yrittäjähenkeä ja näin saimme sijaisapulomitukset lähes heti pyörimään näiden kahden lomittaja-yrittäjän avulla. Olotila parani välittömästi jo siitä syystä että saimme apuun ammatti-ihmiset ja vieläpä motivoituneet ja osaavat sellaiset.
15.12. operoitiin ensimmäinen, oikea olkapää, eikä se niin kamalaa ollut kuin jostain nettikeskusteluista olin hieman masentuneena lueskellut. Suhteellisen pian kuvittelen kuntoutuvani jos toinen puoli menee yhtä hyvin 17.1. Mutta aika pitkälle keväälle joutuu jarruttelemaan ja treenaamaan kevyemmin ennekuin satuloita heittelen. Pääasia että ei tarvitse tästä mukavasta hommasta kokonaan luopua, kuten olisi vääjäämättä ilman lääkäriin menoa käynyt. (jänteet olisivat pian rispaantuneet pinteessä poikki ja tämän korjaaminen on paljon isompi juttu kuin niille lisätilan höylääminen olkaniveleen)
Eli nyt on helppo jo "viisaana" kertoa että kannattaa mennä ajoissa lääkäriin ! (Ja yrittäjän ottaa myös ajoissa kunnon sairauskuluvakuutus.)
Siinäpä mennyt vuosi pääpiirteittäin, kyllähän tapahtumia riitti näköjään vaikka aloitinkin että "tavisvuosi"... nyt kohti uutta vuotta ja lupaan bloggailla enemmän :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti